I'm awesome, deal with it.

Ah, sitä ollaan niin happy happy ja joy joy kun työt alkoi taas! Minussa esiintyi loman aikana merkkejä sekoamisesta ja sisäisellä psykopaatillani meinasi naksahtaa päässä ihan vaan siksi kun välillä ei ollut mitään tekemistä. Kaikki töissä.. Vanhemmat aurinkomatkalla.. Tuntui että olin yksin koko maailmassa.

Eräs tuttavani kertoi kerran olevansa itse kuin koira, joka heiluttaa innoissaan häntää ja kiehnaa vieressä kun näkee ihmisiä / on niiden seurassa ja sitten yksin kotona häntä laskeutuu ja se käpertyy masentuneena jonnekin pedille. I feel you bro.

MUTTA tajusin että piru vie mähän olen itsevarma ja energinen ja sosiaalinen ihminen ja sellaisena haluan aina pysyäkin! Sellaisena olen parhaimmillani. Elän tunteesta että olen tärkeä ja arvostettu, esillä olemisesta ja ihmisten seurasta ja huomiosta niin sitä ei voi tulla muuttaa mikään.

Huoleton tyttö työvaatteet päällä

Kaiken maailman selfiet ja belfiet ja muut itsestä otetut kuvat on nyt kovassa huudossa. Samoin itselläni koska mullahan ei ole sitä luxusta että kulkisi joku valokuvaaja mukana ja ottaisi minusta kuvia mukahaikeana taivaanrantaa katsellen samalla kun hiukset on täydellisesti aseteltu ja kasvot meikattu ja chanelin laukku roikkuu olalla, ihan vaan koska se nyt sattui tarttumaan aamulla mukaan kun huolettomasti valitsin päälleni "outfit of the dayn" ja muotisilmäni on virheetön ja vähän vaan laitoin ripsaria aamulla. :D

En valita. Kivaa jos jollain on! Mutta heidän saappaissaan en edes haluaisikaan olla.
Ihmettelen vaan miten muotibloggaajien elämä on niiiin täydellistä ja virheetöntä kotia ja asusteita myöten, cocktail-kutsuja ja kalliita merkkivaatteita/laukkuja e-ve-ry day :D

Mahtavaa että ihmiset järjestää luxusta arjen keskellä ja viettää ihanaa aikaa, mutta onko se aina totta? En ihan aina usko.

Myönnetään, että itselläni on aika kiva elämä, koska teen siitä sellaista! Ajattelen positiivisesti asioista suurimman ojan ajasta, vaikkakaan en siihen pysty aina. Ihminen se minäkin olen :)

Teen asioita sen mukaan mikä sillä hetkellä tuntuu parhaimmalta ja olen kova innostumaan uusista jutuista. Olen itse tehnyt elämästäni sellaista kuin se on, vaikkakin ihmissuhteilla on suuri vaikutus mielialaani niinkuin ylempänä kerroinkin.

Välillä saa herkutellakin ;)

 

Salille pääsee onneksi tarvittaessa purkamaan surua, iloa tai vaikka vihaa.
Se on mun "turvapaikkani" johon voi mennä yksin jos siltä tuntuu ja vetää lippikset syvälle päähän ja musiikin korviin eikä tarvi jutella tai ajatella mitään muuta kuin sitä mitä sillä hetkellä tekee. Vaikka useimmiten ne ajatukset lähteekin harhailemaan just sinne omaan elämään ja niihin asioihin mitkä on sillä hetkellä mielessä.

Toisaalta taas nautin enemmän treeneistä ystävän kanssa, koska hyvä salikaveri saa sut puristamaan ihan kaikkesi ja tekemään enemmän kuin ehkä edes itsekään uskoit! 

Nyt aion ottaa rennosti ja antaa elämän kuljettaa mua sinne minne pitääkin. 
Treenata kovaa ja syödä säännöllisesti, olla huoleton. Se on valitsemani elämän polku.
Hauska nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan! :)

Jenni